Kaksi tuskallisen pitkää viikkoa minä olen sinun luoksesi kaivannut ja yhtä kauan olen vuoksesi itkenyt. Öisin olen sinusta unta nähnyt ja herännyt huutoon epätoivoiseen. Epätoivon hetkinä olen pakottanut itseni unohtamaan sinut ja melkein sinut unohdinkin. Tänä yönä en saanut unta, katsoin kelloa ja totesin että tunnin päästä pääsisin nauttimaan antimistasi, jos vain olisin tarpeeksi vahva. Minä päätin yrittää valvoa aamuviiteen, sekunnit tuntuivat tunneilta, minuutit vuosilta, mutta vihdoin koitti aika hypätä autoon ja kurvailla luoksesi nauttimaan antimistasi. Siinä sinä olit, tuttuna ja turvallisena; tyhjänä ja valoisana, hyvä musiikki soi ja kaikki esineet olivat tutuilla paikoillaan. Lämmin toivon kipinä syttyi liekkeihin ja muuttui iloksi. Odotus ja onnistuminen palkittiin kivulla ja hiellä, olo oli tuttu ja turvallinen - hakattu olo.
Olihan se mukava hikoilla muuallakin kuin ruokapöydän äärellä.. Nyt heraa naamariin ja anaboliset torkut, sen jälkeen ruokaa naamariin ja illalla toista treeniä tekemään. On ehanta palata tuttuun ja turvalliseen arkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti